Foinikialaisen aakkoston synnystä kahdeksannella vuosisadalla lähtien lukemattomat eri kielten ja kulttuurien kirjoitusjärjestelmät ovat kehittyneet, kukoistaneet ja tuhoutuneet. Egyptin hieroglyfit ovat klassinen esimerkki. Kauniita muinaisia aakkosia ei ole vielä tähän päivään mennessä pystytty täysin tulkitsemaan.
Viimeisten 2 500 vuoden aikana latinalaisista aakkosista on tullut niin yleisiä, että ne ovat pyyhkäisseet pois monet kirjoitusjärjestelmät, joita käytettiin ennen kuin Rooman valtakunta muokkasi maailmaa. Vaikka tarkkaa lukumäärää on vaikea laskea, nykyään on kuitenkin olemassa satoja aakkosia. Jotkut niistä ovat jopa taideteoksia. Alla on viisi maailman esteettisintä kirjoitusasua – ja syyt, miksi et luultavasti koskaan tule lukemaan niitä.
1. Burma (Myanmar)
Kuva: leonov.o/
Myanmarista, entisestä Burmasta, peräisin olevat burmalaiset aakkoset koostuvat pyöreistä muodoista, jotka piirretään aina myötäpäivään. Syy hypnoottisen kirjoituksen tunnusomaiseen pyöreyteen on pikemminkin käytännöllinen kuin esteettinen: Palmunlehdet, joihin kirjaimet perinteisesti kaiverrettiin, repeytyivät helposti suorilla leikkauksilla. Burman aakkosissa on yhteensä 33 konsonanttia ja noin kahdeksan vokaalia, ja niihin viitataan yleensä pikemminkin niiden muodostaman muodon kuin mielivaltaisen kirjainnimen perusteella. Vaikka se ei ole yhtä uhanalainen kuin muut tässä luettelossa mainitut aakkoset, se jää yhä enemmän liturgioiden ja kouluopintojen ulkopuolelle, kun taas päivittäisessä käytössä se on korvautumassa hindin ja jopa latinan kirjoitusjärjestelmillä.
2. Sinhalainen (Sri Lanka)
Kuva: yangshuo/
Sinhalaista aakkostoa pidetään yhtenä maailman laajimmista aakkostoista, ja siinä on yli 50 foneemiaa, eli pienintä äänneyksikköä, joka erottaa toisistaan erilaiset sanat toisistaan, vaikkakin nykyisessä kirjakielenkirjoituksessa vain 38:aa foneemiaa käytetään usein. Sri Lankan kirjoitus sisältää sekä sanskritin että toisen klassisen intialaisen kielen, palin, täydelliset äännejärjestelmät. Jotkin sanskritin ja vähäisemmässä määrin myös palin sanat ovat luonnollistuneet myös singaleen kielijärjestelmään. Tätä kieltä opetetaan edelleen buddhalaisluostareissa ja -kouluissa, ja se on äidinkieli yli puolelle Sri Lankan 21 miljoonasta asukkaasta. Se, että singaleen kieli on suurelta osin rajoittunut Sri Lankan saarelle, on aakkosten suurin uhka.
3. Georgian kieli (Georgia)
Kuva: Arsenie Krasnevsky/
Turkin ja Venäjän väliin puristuneella Georgialla on oma kieli ja omat aakkoset, joita molempia venäjä on historiallisesti uhannut. Viime vuosisadalla Venäjän imperialistinen politiikka johti yli puolen Georgian alkuperäisestä alueesta liittämiseen. Lisäksi pieneen maahan kohdistuvat jatkuvat paineet luovuttaa lisää osia alueestaan viittaavat siihen, että yhä harvemmat paikalliset puhuvat ja kirjoittavat ajan myötä georgiaa, kun venäjä ja kyrilliset aakkoset syrjäyttävät alkuperäiset järjestelmät.
Tagalog (Filippiinit)
Kuva: Kar Victoriano/
Tagalog oli indoeurooppalaisista kirjoitusjärjestelmistä lähtöisin oleva Filippiinien hallitseva kirjoitusjärjestelmä espanjalaisten saapumiseen asti. Siirtolaisuus muutti ensin vain tiettyjä näkökohtia aakkosista. Kun se aikoinaan kirjoitettiin alhaalta ylöspäin, se alkoi kulkea vasemmalta oikealle, ja merkkejä käännettiin 90 astetta. Myöhemmin espanja nimettiin Filippiinien viralliseksi kieleksi, vaikka se poistettiin virallisesta kieliluettelosta (filippiinien ja englannin rinnalla) vuonna 1987.
Filippiinistä, joka on sekoitus alkuperäiskieliä ja espanjaa, tuli kansalliskieli vuonna 1973, mutta tagalogin kirjoitusosa siirtyi kuitenkin latinalaisiin aakkosiin. Tagalogin kirjoitus on ainakin viranomaisten mukaan edelleen säilynyt. Käytännössä sen kohtalo on kuitenkin todennäköisesti samanlainen kuin yli 120 paikallisella murteella, jotka ovat vähitellen kadonneet maasta.
Hanacaraka (Indonesia)
Kuva: rindfoto/
Alun perin se kehitettiin Indonesian Jaavan saarella jaavanan kielen välittämistä varten, minkä jälkeen hanacaraka-kirjoitus alkoi levitä naapurisaarille ja sisällyttää siihen alueellisia muunnelmia. Kirjapainokoneiden yleistyttyä viranomaiset yrittivät toistuvasti standardoida aakkosia 1800- ja 1900-luvuilla. Japanin miehitys toisen maailmansodan aikana keskeytti kuitenkin nämä pyrkimykset, kun Hanacarakan käyttö kiellettiin. Sittemmin aakkoset on korvattu latinalaisella järjestelmällä, vaikka paikallishallinto on säilyttänyt kirjaimiston liikennemerkeissä ja julistanut, että julkisissa kouluissa on opetettava sitä. 
Tämän artikkelin versio julkaistiin aiemmin 17. syyskuuta 2014, ja sitä päivitettiin 27. elokuuta 2020 lisätiedoilla.