Jos et huomannut profiilikuvastani, olen Iron and Wine -fani. Sam Beam on yksi lempimuusikoistani – ehkä kaikkien aikojen. Hän tekee muutakin kuin kirjoittaa tarttuvia biisejä. Hän on tarinankertoja, jolla on sielukas, tuskainen ääni, joka saa minut tuntemaan jotakin jokaisessa kappaleessa.
Ei todellakaan ole yhtään Iron and Winen kappaletta, josta en pitäisi, mutta on kappaleita, joista pidän enemmän kuin toisista. Tässä on muutama suosikkini.
Two Hungry Blackbirds
Tämän kappaleen ensimmäinen rivi on: ”rakastavaiset, jotka ovat tottuneet tragediaan”. Se todella määrittää koko kappaleen sävyn. Samin laulu on synkkää ja tuskallista, mutta häntä taustoittavalla kitaralla on käytännössä rauhoittava vaikutus. Se saa minut ajattelemaan suhdetta, joka ei vain voi toimia, vaikka sitä kuinka haluttaisiin, ja siitä luopuminen on tuskallista.
Fever Dream
Tämäkin on surullinen biisi, mutta Sam Beam ei anna toistuvan tunnelman tehdä kaikista kappaleistaan samanlaisia. Toisin kuin edellisessä kappaleessa, tämä vaikuttaa kertovan menetetystä rakkaasta. Kertoja näkee rakkaansa ”kuumeisen unen” hetkinä, ja voimme tuntea menetyksen hänen äänessään.
Bitter Truth
Mikäli ensimmäinen laulu näyttäisi kertovan parisuhteesta, joka meni poikki, ja sitä seuraavasta surun tunteesta, tämä laulu saattaisi kertoa kertojan tulevaisuudesta tuon tuostakin hetkestä. Kertoja tietää, että menneisyyteen tulleet asiat olivat pahoja, ja hän on hyväksynyt koettelemukset/kurimukset ja tietää siirtyvänsä parempiin asioihin
.