1600-luvun lopulla Englannissa vastauksena Lontoon suureen tulipaloon, joka tuhosi kaupungin, rakennusmääräykset muuttuivat ja vaativat, että savupiippujen oli oltava paljon kapeampia kuin aiemmin. Uuden rakenteen vuoksi savupiippujen pitämisestä vapaina tuli entistä haastavampaa ja tärkeämpää. Järkyttävää kyllä, sen sijaan, että joku olisi keksinyt työkalun tätä tarkoitusta varten, lapsia palkattiin savupiipunpuhdistajiksi. Tämä käytäntö jatkui yli 200 vuoden ajan huolimatta surkeista olosuhteista, joissa lapset elivät, hirvittävistä terveysvaikutuksista, joista he kärsivät, ja monista loukkaantumisista ja kuolemantapauksista, jotka johtuivat työhön liittyvistä vaaroista.
Suorittajapäälliköt ottivat palvelukseensa kodittomia nuoria poikia tai ostivat nuoria lapsia orpokodeista tai vähävaraisilta vanhemmilta; ja lapset olivat oletettavasti savupiipun nuohoojan oppipoikia. Sen sijaan he olivat pelkkiä vuokrattuja palvelijoita, joita kohdeltiin kaltoin ja jotka pakotettiin työskentelemään aamusta iltaan vuoden jokaisena päivänä yhtä lukuun ottamatta.
Savupiipunlakaisijoina käytetyt pikkupojat olivat tyypillisesti 5-10-vuotiaita, ja jotkut heistä olivat jopa nelivuotiaita. He kiipesivät savupiippuihin harjaus- ja kaapimistyökalujen kanssa, jotka koputtivat kreosootin ja noen savupiipun vuorauksesta. Pojilla oli myös metallikaapimet ja pienet harjat kovien tervakertymien poistamiseksi. Huipulle päästyään pojat liukuivat takaisin alas ja keräsivät nokikasan, jonka isäntä myi maanviljelijöille lannoitteeksi. Jos pojat olivat haluttomia kiipeämään tai liian hitaita työssään, isännät pitivät joskus sytytettyä soihtua heidän jalkojensa alla; tästä juontaa juurensa sanonta ”sytytä tuli jonkun alla”.
Savupiipun nuohoojille ei annettu minkäänlaisia hengityssuojaimia tai suojavaatteita. He kärsivät monista terveysongelmista, koska he altistuivat jatkuvasti noelle ja koska he olivat luonnottomassa asennossa niin suuren osan ajasta. Työhön liittyviä terveysongelmia olivat muun muassa: epämuodostuneet nilkat, vääntyneet polvilumpiot, vääntynyt selkäranka, tulehduksellinen silmäoireyhtymä ja hengityselinsairaudet. Historian ensimmäisestä ammattitaudista kärsivät nuoret savupiipun nuohoojat. Nuoruusikäiset savupiipun nuohoojat kärsivät ja kuolivat usein savupiipun nuohoojasyöpään, joka oli hirvittävän kivulias ja kuolemaan johtava kivespussin syöpä.
Savupiipun nuohoojat myös usein tukehtuivat savupiippujen sisällä nokea hengittäessään. Joskus he jäivät jumiin ja kuolivat ahtaisiin savupiippuihin. Monet kuolivat myös pudottuaan tai kuolivat tai loukkaantuivat palovammoihin.
Savupiippujen nuohoojien elinolosuhteet eivät tarjonneet heille mitään helpotusta. He saivat yleensä hädin tuskin ruokaa ja nukkuivat kellareissa peittäen itsensä likaisilla nokisäkeillä, joiden kanssa he työskentelivät. Pojat kylpivät harvoin ja olivat usein sairaita.
Vähemmistö suhtautui myötätuntoisesti nuorten savupiipun nuohoojien ahdinkoon, mutta eivät kaikki. Useat kirjallisuuden teokset auttoivat tuomaan parrasvaloihin heidän kauhean ahdinkonsa, muun muassa pastori Charles Kingsleyn kirjoittama ja kokonaisuudessaan vuonna 1863 julkaistu ”The Water-Babies, A Fairy Tale for a Land Baby”. Aiemmin 1700-luvun lopulla William Blake kirjoitti kiipeilypoikien elämästä runollisia kuvauksia, jotka julkaistiin kahdessa runokirjassa, Songs of Innocence ja Songs of Experience.
George Brewsterista, 12-vuotiaasta savupiipun nuohoojasta, tuli Englannin viimeinen kiipeilypoika, joka kuoli työssään. Helmikuussa 1875 hänen isäntänsä William Wyer lähetti hänet Fulbournin sairaalan savupiippuihin, jonne hän jäi jumiin. Hänet yritettiin epätoivoisesti pelastaa seinää pitkin, mutta hän kuoli pian pelastuksen jälkeen. Syyskuussa 1875 hyväksyttiin lakiesitys, jolla lopetettiin lasten käyttäminen savupiipunlakaisijoina. Englannin Bristolista kotoisin oleva insinööri Joseph Glass keksi alkuperäiset harjat ja sauvat, joita käytettiin savupiippujen puhdistamiseen; mallia käytetään yhä nykyäänkin.
Lapsia savupiipunpuhdistajia muistetaan ja kunnioitetaan joka vuosi Englannissa toukokuun alussa. Vuosittaisen tapahtuman ajankohta osuu läheisesti yhteen toukokuun päivän (May Day) kanssa, joka on joka vuosi yksi päivä, jolloin kiipeilijäpojat ovat vapaalla töistä ja tanssivat iloisesti Englannin kaduilla.
Chimney Solutions, Inc.
1155 McFarland 400 Drive, Alpharetta GA 30004
Toimisto 770-691-6707 / Toll Free 877-697-9337